Eurooppa on Suomen koti

Suhtaudun demokratiaan ideologisesti. Se ei ole minulle vain väline vaan arvo. Arvona se liittyy vahvasti yhdenvertaisuuteen: sukupuolten väliseen tasa-arvoon, jakamattomiin ihmisoikeuksiin. Siihen, että jokainen ihminen on arvokas ja ansaitsee vapauden. Siihen, että kulttuuri kuuluu kaikille.

Rosa myhäilee punatiiliseinää vasten.
Kuva: Joel Karppanen

Euroopan unioni on etuoikeutettujen piiri. Se ei aina tunnu siltä, tiedän, eivätkä kaikki kanssaihmiset keskuudessamme tosiaankaan ole yhtä etuoikeutettuja. Meille suomalaisille on joskus vaikea myöntää omat etuoikeutemme. Monet mielellään esittävät kurjia ja päähänpotkittuja ihan vain siksi, että ovat kohdanneet elämässään vaikeuksia ja ovat joutuneet ponnistelemaan. 

Selviytymisellä tarkoitan sitä, että ei esimerkiksi kuole. Olen nyt 48-vuotias. Olen ylittänyt naisten elinikäennusteen muun muassa Afganistanissa, Burundissa, Guineassa, Sierra Leonessa, Norsunluurannikolla, Etiopiassa, Keski-Afrikan Tasavallassa, Ugandassa, Nigerissä, Namibiassa, Ruandassa, Angolassa, Swazimaassa, Sambiassa, Botswanassa, Malawissa, Zimbabwessa ja Mosambikissa. En nyt jaksa faktaa naamaan hieroakseni laskea, paljonko ihmisiä näissä maissa yhteensä asuu, mutta napakka yhteenveto kuuluu: niissä asuu tosi paljon ihmisiä. Aleksei Navalnyi kuoli 47-vuotiaana. Hän maksoi urheudestaan hengellään. Hänellä ei ollut etuoikeutta elää demokratiassa ja hän kuoli siksi, että halusi kaikille venäläisille tämän etuoikeuden.

Etuoikeuksien ja vallan analysointi osana punnintaa ennen poliittista päätöksentekoa on olennaista aina, kun elämä heittää eteen ennakoimattomia tilanteita, joita ei ole voinut vaaliohjelmaan kirjoittaa. Elämä tekee aina niin ja politiikkaa tehdään aina ajassa. Toivon osaavani tehdä urheita ja punnittuja ratkaisuja silloinkin, kun ne eivät ole suosittuja. 

Tie utopiaan on kivetty kovalla työllä

Euroopan unionin todellisuuksien hajanaisuus, ilmastopakolaisuus, sodat ja äärioikeiston nousu luovat haastavan toimintaympäristön kaltaiselleni liberaalille, joka haluaa pelastaa planeetan. Ei auta kuin keskittyä palloon eli pitää huoli siitä, että ratkaisut löytyvät suurimpiin haasteisiin samalla, kun polku on johtamassa sellaiseen tulevaisuuteen, jossa demokratia ja kansainvälinen yhteistyö laajenee ja syvenee. 

Uskon lujasti käytännöllisyyteen tapana kulkea kohti utopiaa. Ajatus hyvinvoivien, sivistyneiden ja vastuunsa kantavien ihmisten eurooppalaisesta liittovaltiosta, jossa kukoistavat moninaiset kulttuurit, on tällä hetkellä kauempana kuin 90-luvulla. Silti sitä kannattaa yrittää.

EU ei ole viimeisen viidentoista vuoden aikana onnistunut lunastamaan niitä lupauksia, joita se aikanaan antoi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö EU:n lainsäädäntöä olisi alati kehitetty, ja etteikö se voisi tulevaisuudessa toimia paremmin. Me yksinkertaisesti tarvitsemme EU-tason päätöksentekoa niin paljon, että kannattaa yrittää parhaansa. EU on ratkaisu.

Maailma tarvitsee edelläkävijyyttä

Nykyiselläkin päätöksentekokyvyllään EU on toimiva väline torjua tehokkaasti ilmastonmuutosta ja luontokatoa. EU:n on oltava globaali edelläkävijä vastuullisuudessa, samalla kun sen on vahvistettava omaa itsenäistä toimintakykyään eli niin sanottua strategista autonomiaa. Ukrainan pitkä ja kivinen tie kohti EU-jäsenyyttä on tässä kohtaa mahdollisuus, eikä uhka, sillä se pakottaa meidät kaikki ajattelemaan isosti.

Tilannekuva Euroopan unionista on sellainen, että on edelleen aivan mahdollista, että EU on tiedossa olevien ja tulevaisuudessa eteen iskeytyvien haasteiden ratkaisija. EU voi edelleen olla rauhanprojekti, jonka oikeusvaltioperiaatteisiin yhä uudet jäsenvaltiot sitoutuvat. On mahdollista, että äärioikeiston marssi läpi instituutioiden saadaan pysäytetyksi. Me voimme onnistua. Minä olen valmis työstämään lankkua. Olen halukas tekemään työtä ratkaisukykyisen EU:n eteen Euroopan parlamentin jäsenenä.