Olin ensimmäisen kerran inter-raililla 11-vuotiaana kahden ystäväni ja heidän äitinsä kanssa. Junassa Espanjasta kohti Saksaa saimme aikaan mehevän kinan yleissivistyksen käsitteestä, sillä ystäväni ei tiennyt Länsi-Saksan pääkaupunkia. Lopulta hän alkoi tivaamaan meiltä erilaisia hevosharrastajien käsitteitä, joita emme tietenkään tiennyt ja aiheellisesti kysyi, miksi nämä tiedot eivät sitten muka ole yleissivistystä. Paljon pitää tietää, ja aina voi oppia lisää.
Eläköön ylioppilaat!
Yleissivistys ei koostu rajattujen tietojen joukosta, mutta tarkoittaa koulutuksessa sitä että oppia on hankittu laajasti monenlaisista aiheista, ei vain siitä mihin itsellä on paras motivaatio ja luontaisin taipumus.
Kun itse aikoinani kirjoitin ylioppilaaksi, en osannut pitää sitä tutkintoa oikein minään. Se ei tuntunut kummoiselta saavutukselta, eikä tehnyt hirveästi mieli juhlia lukion päättymistä, sillä pelkäsin menettäväni kaverini.
Kaverit ovat pysyneet. Tänään saan juhlia lukiokaverini lapsen valmistumista ylioppilaaksi. Nyt aikuisena tiedän, miten arvokas ponnistus lakki on. Myöhemmin elämässä saa keskittyä niihin asioihin, joita itse valitsee, mutta lukio tosiaan on yleissivistävä. Siellä saa kehittää aivojaan laidasta laitaan. Se opettaa ponnistelua, sisäisen motivaation löytämistä ja tietenkin ihan kaikkia niitä asioita, joista elämässä voi olla arvaamatonta iloa.
Eläköön elämänkoulu!
Elämänkoulusta puhutaan usein pilkallisesti, kiitos tinderin ja muutaman aika hassun somesedän, mutta itse arvostan sitä, että oppii myös oppilaitosten ulkopuolella. Opintie voi katketa monesta syystä.
Esimerkiksi yksi rakas ystäväni ei ole persoonallisuustyypiltään ollut oppilaitosyhteensopiva. Nykyään hän saisi diagnoosin ja erityistä tukea, mutta meidän aikanani hän oli vain koulupudokas. Hän on silti pärjännyt elämässä hyvin, koska on työtä pelkäämätön, älykäs, oppivainen ja sosiaalisesti lahjakas. Hän on saavuttanut metalliteollisuudessa työssä oppimalla vankan ammattitaidon. Lisäksi hän on erittäin lukenut nainen, jonka kirjavinkkeihin olen hanakasti tarttunut jo alakoululaisesta.
On suuri ansio ponnistella itselleen laaja yleissivistys, jos on erityistä tukea tarvitseva, jos on lukihäiriö, jos on elämässä ja perheessä ollut surua ja vaikeuksia. Jotkut nuoret taistelevat koulunsa maaliin, vaikka arjessa olisi väkivaltaa, köyhyyttä ja vieraiden pilkkaa. Nostakaamme malja kaikille, jotka lukevat ja oppivat, vaikka heillä on vaikeaa!