Viime vuodet olen usein miettinyt vastuutani lastani kohtaan. Miten käyttäisin ainutkertaisen elämäni parhaiten, jotta voin jättää hänelle perinnöksi jotain kaunista kestävää. Toistaiseksi hänen perintöönsä kuuluu äärioikeiston nousu, miesten asevelvollisuus ja ekologinen kolmoiskriisi – ilmastonmuutos, luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto. Kaiken tämän symbolina lilluu Tyynenmeren pyörteessä muoviroskasta koostuva manner. Mieluummin jättäisin perinnöksi taidetta.
Olen liittynyt vihreisiin vuonna 1997, jolloin työskentelin eduskunnassa kansanedustaja Satu Hassin avustajana. Ympäristöaatteen lisäksi minuun vetosi vihreiden avarakatseisuus ja kansainvälisyys. Samat asiat puhuttelevat minua edelleen, enkä ole missään vaiheessa jäänyt pois puolueen toiminnasta, vaikka vaaleissa en olekaan ollut ehdokkaana kahteenkymmeneen vuoteen. Nyt on tullut aika tehdä jälleen enemmän ja laittaa kroppa likoon lapseni ja hänen tulevaisuutensa puolesta.
Elokapinakäräjät kirittäjänä
En kuulu niihin poliitikkoihin, jotka hakevat voimaa omista tunteistaan, mutta kun lapsestani on kyse, niitä ei voi välttää. Ensimmäistä kertaa, kun lapseni oli ollut käräjäoikeudessa vastaamassa niskoittelusyytteisiin elokapinassa, huomasin vetisteleväni.
Kaikki ne upeat nuoret, jotka kertoivat, miksi he kokevat velvollisuudekseen osoittaa mieltään, jotta aikuiset kantaisivat heille kuuluvan vastuun, tuntuivat puhuvan myös minulle. Lapseni sanoi puheessaan tuomarille näin:
“Osallistuin elokapinaan, sillä poliitikot eivät olleet tehneet tarvittavia päätöksiä ilmastonmuutoksen, luontokadon ja sukupuuttoaallon hillitsemiseksi, vaikka asiantuntijatietoa olisi ollut tarjolla yllin kyllin. Elokapina, ja sen mukana minä, vaati päättäjiltä ilmasto- ja ympäristöhätätilan julistamista ja hätätilannetta vastaaviin konkreettisiin toimiin ryhtymistä, sillä tiesimme syksyllä 2021 viimeisen turvarajan, 1,5 astetta, menevän rikki vuosikymmenen kuluessa ja yli miljardin ihmisen elinolosuhteiden tuhoutuvan vuoteen 2050 mennessä, mikäli poliitikot eivät toimi.”
Minä olin paikalla osana sukupolvien ketjua, sillä myös vanhempani olivat paikalla. Myös äitini itki. Hän, joka oli tilannut minulle Vihreä lanka -lehden, kun olin 14-vuotias. Minut on kasvatettu ympäristövastuuseen, mutta muutoksen tekeminen on jäänyt minulta pahasti puolitiehen. Koen, että tämä on jälleen minun tinkini. Ei riitä vanha vitsini: “Heitin jo nuoruuteni hukkaan kokoushuoneissa”. Se ei riitä.
Ekologinen kolmoiskriisi tarvitsee EU-tason ratkaisuja
Ilmastonmuutoksen, luontokadon ja kuudennen sukupuuttoaallon mittakaava vaati eurooppalaisia ratkaisuja. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomella vauraana hyvinvointivaltiona olisi erityinen oma vastuunsa omasta tontistaan. Se tarkoittaa sitä, että omien ympäristötoimien lisäksi meidän on tehtävä enemmän: ajettava EU-tason toimia ja sääntelyä. Sitä että EU on globaali vastuunkantaja ja suunnannäyttäjä. Vähempi ei riitä. Sen olen velkaa lapselleni, joka alaikäisenä tuomarin edessä sanoi näin:
“Olen kokenut ilmastoahdistusta 10-vuotiaasta, sillä luonto ja eläimet olivat minulle jo pienenä rakkaita. Luonnosta saamme tarvitsemamme veden ja ravinnon, materiaalit ja viihdykkeet. Me ihmiset tarvitsemme elonkirjoa koko kauneudessaan. Olisi ihanaa, jos voisin kuvitella tulevaisuuden, jossa on lentäviä autoja ja avaruusmatkoja. Näen kuitenkin tulevaisuudessa vain kuolemaa. Olen suoraan sanottuna epätoivoinen. Aikuiset vaikuttavat olevan kuin unessa tai muuten vain sokeita. He eivät tunnu näkevän, että heidän jälkeensä tulee muitakin sukupolvia, jotka tarvitsevat elinkelpoisen planeetan.
Meillä on olemassa kaikki tarvittava tieteellinen tieto, ja se on ollut aikuisten käytettävissä lukuisia vuosia. Monesti aikuiset odottavat, että uusi sukupolvi keksii taianomaisen tavan päästä pälkähästä ja pysäyttää ilmastonmuutos, mutta he eivät tajua sitä, että se tapa on keksitty jo.
Aikuisten äänillä valittu hallitus ei näytä osaavan toteuttaa omaa tavoitettaan hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä. Kansalaisjärjestöt ovatkin tehneet ilmastovalituksen, koska ilmastolain toimeenpanossa on vakavia laiminlyöntejä.
Vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutosta, luontokatoa ja sukupuuttoaaltoa ei pysäytetä, ellemme me kansalaiset sitä vaadi. Minun on tehtävä parhaani. Siksi olen täällä tänään. Minä, 17-vuotias lukiolainen. En yritä pelastaa maapalloa, maapallo pärjää hyvin ilman meitä. Yritän pelastaa ihmiskunnan.”
Sitaatit: Frans Frangén