Kirjoitin taannoin Helsingin Sanomiin kolumnin siitä, miten länsi oli Kiinan suhteen kahdella tapaa ratkaisevasti väärässä. Olisin aivan yhtä hyvin kirjoittaa lännen sijaan nimen Rosa Meriläinen. Väärässä olin ollut minäkin. Olen harrastanut kauppapolitiikkaa neljännesvuosisadan, enkä voi väittää välttyneeni raskailta virhearvioinneilta.
Olen monesti toiveikkaasti ajatellut, että jes, nyt koittaa demokratia. Kun Neuvostoliitto romahti, ajattelin että jes, nyt koittaa demokratia. 2000-luku sen vasta näytti, että eipä tullut. Kiinan suhteen ajattelin myös, että vaurastumisesta seuraa demokratiakehitys. Oli varsin yleinen teoria, että nouseva keskiluokka ei alistu vaan tulee vaatimaan demokratiaa.
Kiina ei päätynyt sekään demokratian tielle
Yksi elämäni avainkokemuksista oli vuonna 1989 Pariisissa suurmielenosoitus Tiananmenin verilöylyä vastaan. Pidin sitä alkusoittona ja yritin ymmärtää vaatimattomalla ranskantaidollani radiouutisia ja lehtijuttuja. Se kuuluisa kuva nuorukaisesta panssarivaunun edessä edusti minulle rohkeutta ja periksiantamattomuutta: ihmisille kelpaa lopulta vain vapaus. Eipä ole vapaus Kiinassa kasvanut, päinvastoin.
Arabikevään toivo kuihtui
Arabikevät sai minut ensin innostuksen valtaan. Uutisia lukiessa tuli sellainen olo, että vapaus ja demokratia nousevat kansalaisten sitä vaatiessa. Vastikään kävin katsomassa äärimmäisen surullisen ja järkyttävän tunisialaisen elokuvan Neljä tytärtä. Tositarina kertoi perheestä, jonka kaksi vanhinta tytärtä päätyivät Isis-vaimoiksi ja lopulta vankilaan Libyaan. Demokratian sijaan arabikeväästä versoi radikaalia islamismia. Tyttöjen goottibileet vaihtuivat täyskaapuun ja tulitaisteiluihin. Vallankumous söi kaikki lapsensa.
Euroopan strateginen autonomia
Useat vaalikonekysymykset ovat tiedustelleet ehdokkaiden kantaa Kiina-riippuvuuteen. Riippuvuus Kiinasta on valitettavasti realismia. On toki kehitettävä strategista autonomiaa, mutta ei EU:lla, eikä Yhdysvalloilla ole aitoa kyvykkyyttä saavuttaa sitä kokonaan.
Kiina on sekä EU:ssa että koko maailmassa lukuisten kriittisten raaka-aineiden tuottaja. Raaka-aineiden, joiden tarve on lisäksi räjähdysmäisessä kasvussa. Kiertotalouden kehittäminen on yksi EU:n käytössä olevaista välineistä vähentää riippuvuutta. Lisäksi EU:ssa on kehitettävä ja kehitetään korvaavia raaka-aineita ja resurssitehokkuutta.
Nopeiden muutosten, vallankumouksellisten repäisyjen sijaan taitaa olla paras innostua hitaista mutta sitkeistä muutoksista kohti parempaa.